Niin vaan on tämäkin bloginpito jäänyt aivan retuperälle... odotettavissa olikin. Vähän päivityksiä... ei tuo Äiti minnekään Loimaan näyttelyihin asti päässyt, kaikki me ollaan täällä kotona vaan möllötetty. Tulevan kesän näyttelyistä on ollut puhetta, lähinnä Pekan osalta, mutta annas kattoo ny, saanen epäillä... Kevät se tulla jolkottelee, hitaasti mutta varmasti. Tänä vuonna ei kevät vaan tunnu keväältä, puuttuu nimittäin se yksi varma kevään merkki... yhtään varsulia ei nyt sitten tule tänä vuonna Mutta niin on ahkerasti taas mammojen omistajatahot opuksia ja kuvastoja selailleet, että ensi kesäksi odotetaan palattavaksi normaaliin tilaan. Pidetään peukkua, että mammat ovat samalla taajuudella tästä ajatuksesta... Kuulinpa kerran huhuttavan, että minullekin jotain jälkikasvua taas suunniteltiin alulle laitettavan... voi sekin jäädä haaveeksi, kun ei niitä jälkeläisiä tähän nurkkiin auttaisi laumoittain kasata. Talven peräponitreenit ovat nyt hiukan jääneet, koska kunnon kasvaessa nousi myös koohotuskäyrä sen verran, että nuo kuskit lakkasivat ottamasta minua mukaan lenkeille... en voi ymmärtää. Jos nyt hyväkuntoisena jonkun lenkin vetää kiitolaukkaa ja painaa koristen koko matkan leuka rinnassa, niin heti siitä sitten syytellään huonokäytöksiseksi poniksi... Puhtia meinaan riittää, ratsastelutkin on menneet hiukan sellaiseksi pomppimiseksi, myönnetään... Nå, jahka kesän kuumuus taas uuvuttaa niin kyllä sitä sitten taas rauhoitutaan...