Eilen vietettiin sitten itsenäisyyspäivää ja tämä uusi kotimaani täytti jo kuulemma 91 vuotta. Aika vanha näin meikäläisen näkökulmasta. Eilen oli työpäivä, käytiin lenkillä Äitin, Tytön ja Pojan kanssa. Lapset istuivat kyydissä ja Äiti ajeli tuttuun tapaan. Mukavasti meni, vain pari loikkaa kun peurat pelästyttivät ja sitten jää ratisi inhottavasti pyörän alla. Tänäänkin ajeltiin ja kyydissä oli vain Tyttö ja Äiti takana ohjaksissa. Hyvin meni, innostuttiin jopa oikein juoksemaan... siinä kyllä meinasi se ohjastaja ruveta piiputtamaan. Tuo ihmisväki on täällä meillä hiukan lenssuisia, mutta me nelijalkaiset olemme elämämme vedossa. Maa on vain tarhoissa jäätynyt niin inhottavan koppuraiseksi, että kävely näyttää aivan köpöttelyltä. Enimmäkseen me vain mammojen kanssa torkummekin tuossa aidalla ja nautimme päiväunista. Päivät kun ovat melko rauhallisia nyt kun Äitikin on töissä ja lapset ryhmiksessä päivähoidossa. Olen ymmärtänyt että lapsilla on ollut hiukan vaikeuksia sopeutua uuteen järjestelyyn, varsinkin Pojalla, mutta kokemuksesta voin sanoa, että kaikkeen tottuu kun on pakko. Tänään kuulin, että joulu on jo melko lähellä. Se on mukavaa, kun vain tulisi tuota luntakin hiukan edes maahan. Pidetään nyt kaikki peukkuja, että saataisiin lunta jouluksi.

Tässä hiukan tämän päivän tunnelmia. Kuulumisiin ja mukavaa joulun odotusta.