Tänään laitoimme Julian kanssa hynttyyt yhteen, siis aiomme Julian kanssa jakaa tulevana talvena yhteisen pihaton. Sulautuminen sujui hyvin, olimmehan jo ylimmät ystävät aita välissäkin. Voi pojat, että on mukavaa, kun on oma vakkari-rapsuttelija! Aivan innolla toisiamme jo kyhnyttelimme, sai siinä polttiaisten puremat kyytiä. Äiti vain oli huolissaan, että Julia kynii kaikki minun tukkani... mihin sitä nyt maalla tukkaa tarvitaan. Tästä painumme nyt yöpuulle ja tuolla pihaton pahnoilla vaihdamme ajatuksia äidiksi tulemisesta... Ai niin, kaksijalkaiset hääräsivät tänään kovasti tuolla ulkona ja kiikuttivat ulkokalusteita jo talviteloille. Ja sitten ihana yllätys, Matti saapui pikavisitille luoksemme Ypäjän suunnalta. Kivaa oli nähdä pitkästä aikaa ja ensi kerralla sitten paremmalla ajalla.