Nyt on tilanne rauhoittunut täysin. Lilli-varsa lähti sunnuntaina juuri ennen myrskyä ja Kike-mammakin palautui pihattoon. Ja nyt me olemme kaikki todella hyviä ystäviä. Se Kiken kiukuttelu edellisellä tapaamiskerrallamme johtui täysin Lilli-varsan aiheuttamasta hälinästä. Nyt me seurustelemme päivät pitkät väliaidalla ja vaihdamme kuulumisia. Nämä mammat eivät olekaan ennen kuulleet paljoa Ruotsin tarinoita. Molemmat ovat kyllä paljon raveja kierrelleet kilpailuaikoinaan, mutta siitä nyt on jo tovi aikaa, ainakin Kike-mammalla.

Kuulimpa muuten että huomenna olisi tulossa se tunnistaja. Saapa nähdä mitä sekin toimenpide sitten pitää sisällään. Ei kyllä jännitä, ei sitten hiukkaakaan. Äiti on ihan innoissaan kun vihdoinkin saadaan meikäläinen tänne Suomen Hippoksen rekisteriin. Keväällä ja kesällä ollaan kuulemma menossa näyttelyihin. Sen homman tiedän, kerran jo viime kesänä kävin ja tulos oli 40 pistettä ja Diplom... mitä silläkin sitten tekee... ei sitä ainakaan syödä voinut...

Nyt on meillä ihan mukavasti lunta, sanoisinko semmoiset 20 senttiä, mutta kuulin Äidiltä että jo ylihuomenna se kaikki olisi menossa pois, siis sulaisi. Se on kyllä harmi kun oli jo niin pehmeää ja valkeaa. Eilen kyllä inhottavasti se lumi tarttui kavionpohjiin isoiksi paakuiksi ja kävely oli hiukan hullunkurisen näköistä. Tyttö ja Poika ovat olleet aivan innoissaan tuosta lumesta ja ovat sellaisilla laatikoilla laskeneet jokaisen lumikasan päältä, ne on kuulemma pulkat. Itsekin tutustuin sellaiseen pulkkaan eilen, maistoinkin, eikä kyllä maistunut miltään... ei sitä syödä voi.