Meillä on perheessä kiertänyt massiivinen oksennus/vatsatauti. Poika aloitti, Tyttö sitten ja Äiti ja nyt viimeisenä Isi. Kaikki alkaa nyt kyllä olla paremmassa kunnossa, mutta melkoisen pitkäaikainen tauti on ollut. Meikäläinen ja Kiehtovakin ollaan oltu kuin lomalla, kun ajajat ovat olleet vähissä. Tuolla sisällä on remonttiakin tehty taas tauon jälkeen, laatoittaja on ollut hommissa muutamana päivänä. Onneksi tuon Pojan Kummisetä on ollut täällä melkein joka päivä ja hän on antanut meille nelijalkaisillekin heinää muiden ollessa joko töissä, hoidossa tai sairaana. Lunta on tullut mukavasti ja minunkin tarhani on mukavan pehmeä ja puhdas. Olenko muuten muistanut kertoa, miten siististi pidän tarhani ja karsinani. Kakkakasat tehdään aina samaan paikkaan, pissailla nyt voi mihin sattuu. Ai niin ja yksi kommellus minulle kyllä sattui tässä eräänä aamuna... No, aamulla kun heräsin siihen että Isi lähti tulemaan talosta tänne tallia kohti, niin päätin siinä ennen ylösnousua pyörähtää muutaman piehtarointikierroksen. Siinä kävi sitten niin, että jäin vähän jumiin seinän viereen. Onneksi Isi tuli talliin ja auttoi minut kallistumaan oikeaan suuntaan jolloin pääsinkin heti ylös aivan omin voimin. Oli se kyllä hiukan noloa maata siinä aivan selälläni jalat kohti kattoa, olin kyllä hievahtamatta paikoillani, ettei sattuisi mihinkään. Isi luulikin aluksi että olin maannut siinä koko yön ja olisin nyt jo jäykkänä... mitähän sekin tarkoitti? Mitään jäykkyyttä ei ollut havaittavissa... Mutta nyt iltapöperöille ja sitten nukkumaan. Kuulumisiin.