Että, miten aika rientääkään. Tytön synttärit oli ja meni ja samalla juhlittiin jo Pojan nimpparitkin, jotka oikeesti on vasta ylihuomenna. Mammarintamalla tapahtunut sen verran, että Rilla on näyttänyt jo sen verran varsomisen merkkejä, että hänet on siirretty yksityistarhaan päivisin ja öisin siätiloihin. Toki Julian aika olisi ensin, mutta Rilla näyttää nyt enemmän merkkejä... tietty sitten käy niin, että Julia pyöräyttääkin yllätyksen joku kaunis päivä... tai yö, ja voi se sateinenkin olla... ;o) Äiti on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että tytöt nyt vielä ainakin viikon niitä varsuleita pitäisivät masuissaan. Isi oli kyllä keskustellut vakioeläinlääkärimme kanssa ja oli saanut sellaista viestiä, että jopa 10 kk odotusajan jälkeen on terveitä varsoja syntynyt. Mutta silti, saisi siellä masussa nyt vielä tovin viihtyä.

Lumet ovat jo miltein sulanneet, ainoastaan pieni kasa on jäljellä siinä kohdassa pihaa johon talven aikana oikeen kerättiin sitä lunta pulkkamäkeä varten. Onneksi pikkuhiljaa alkaa suurimmat kuratkin kuivua ja Äitin hermot pikkuhiljaa leppyä sitä myöten... Meillä on vielä kova talvikarvan alasajo meneillään, itse ainakin hankin sitä talvikarvaa sen verran ettei se ihan viikossa tai kahdessakaan lopu... Helka-neitonen on aloittanut ajo-opetukset, eli hän on muutaman kerran kuljeskellut pitkin mäkiä silat selässä ja Isä on harpponut perässä ja Äiti avustanut suupielissä. Melko koomisen näköistä näin sivusta seurattuna. Lisäksi Helka on harjoitellut kuljetuskopissa matkustelua ja tässä hänellä onkin ollut apuna melkoinen alan expertti, siis meikäläinen. Kivaa puuhaa, sillä kopissa saan aina nauttia porkkanoita ja Helka taas saa kauraa matkan aikana, eli siis ei mikään hassumpi harjoitus, varsinkin kun se on meikäläiselle ihan "pala kakkua"...

Nyt vaan kaikki pitämään peukkua varsomisten ajaksi ja toivotaan, että kukin varsanomistaja saisi sieltä mieleisensä tulokkaan... vaikka aina ne on kelvanneet, tuli sieltä mikä tahansa!