Niis se taas vaan hujahti yks puoli vuotta... Täällä blogissakin on uudet tuulet puhaltanu ja kuvat on TAAS hukassa... Nå, paljon on kuitenkin tapahtunut. Meikä on nyt kakkospalkinnon kantakirjatamma ja muhevasti paksuna. Alkaa olla jo tukevat olot, eikä laskettuun aikaankaan ole kuin muutama viikko. Katotaan sitten mitä sieltä tulee. Ja kuten kaikki varmaan jo tietävät, niin se Kiehtova siitä kotikesästä sen verran innostui, että nappasi syksyn mittaan muutaman ykkösen ja on vuoden vaihteessa myyty uuteen kotiin. Kikekin on kasvattunut melkoisen varsamasun, vaikka hällä laskettua aika koittanee vasta lähempänä juhannusta. Rilla taas vastaavasti lähtee masunsa kanssa lähipäivinä uuteen yritykseen, eli vaikka vatsan koosta muuta saattaisi luulla, Rilla jäi taas viime kesänä tyhjäksi ja on nyt saanut ns. viimeisen mahdollisuuden. Matka oriasemalle alkaa sunnuntaina, pidetään Rillalle peukkuja. Pekka-poikani onkin ollut vuodenvaihteesta lähtien Nakkilassa toimittamassa adjutantin virkaa, kovasti on viihtynyt ja kaksikko Vesa-Pekka on toiminut loistavasti. Pekka on sulattanut monen Nakkilalaisen sydämen... Kevät hiljalleen alkaisi näkyä jo muutakin kuin kalenterissa, saisi kyllä ilmat lämmetä että uusi tulokas saisi nauttia suloisesta suvesta, kiitos mielellään pikkasen kuivemmasta ja lämpimämmästä kuin viime vuotinen!

Kesä oli ja meni, meikä on tiinenä (laakista natsas) ja Kike kans tiinenä, Rillaa vielä katotaan tällä viikolla. Edustava lähti jo keväällä kohti Ypäjää ja uusia haasteita ja Kiehtova vietti kesän kotona kolmen vuoden tauon jälkeen. Muutama kisa koitettiin kotoa käsin ajaa, ja alussa hiukan jo vihreä valo vilkahtikin, mutta sammui sitten kyllä kokonaan, liekö siitä sittenkää seppeleen ottajaksi...  Nyt taas Kiehtova palailee tämän viikon lopulla takaisin Ypäjälle teemalla "jos vielä kerran koitetaan"... Helka-neiti on tällä hetkellä oppimassa ratsimisen saloja ja hyvin on kuulemma oppi uponnut. Kukka on oppinut kärryjen vedon ja suunnittelee lähtöä omistajansa hellään huomaan. Pekka poika kävi kesällä näyttelyissä, oikeen kahtena päivänä peräkkäin ja sai molempina päivinä arvosanat II. Ja sitten sa varsinainen paukku, eli meikä on ilmoittetuna kantakirjausta varten näyttelyyn ja h-hetki olisi sitten 18.9. ja paikkana Ikaalinen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti ensin mennä Littoisiin, mutta siellä oli näyttely täyttynyt jo ennen kuin tuo sihteerini ehti reagoida. Koitan saada tänne taas kuvia aikaiseksi, kun tuo blogin ylläpitäjä suosiollisesti hukkasi kesän aikana suurimman osan kuvistani, jotain vanhoja sentään jätti jäljelle. Höh, no ei mahda mittää! Niinku täälläpäin on tapana sanoa, pannaas kattellen...

Minusta riippumattomista syistä kesän ukkoset ja sähkökatkot ovat hävittäneet kuvia täältä blogistani (siis vuodatuksen vika) ja nyt sitten monet näistä jutuista on melko höpsöä luettavaa... Nå, mittää ei voi. Tekniikan kanssa on meikäläisen turha taistella kun en sille kuitenkaan mitään voi.

 Semmosta nyt sitten kuuluu, että tänä kesänä meikä sitten taas lähteekin miehelään koska ensi kesäksi on varsaa tilauksessa. Ja tuleva sulhoni olisi tämänmoinen

Näyttää aikas komeelta, eikö?

Niin vaan on tämäkin bloginpito jäänyt aivan retuperälle... odotettavissa olikin. Vähän päivityksiä... ei tuo Äiti minnekään Loimaan näyttelyihin asti päässyt, kaikki me ollaan täällä kotona vaan möllötetty. Tulevan kesän näyttelyistä on ollut puhetta, lähinnä Pekan osalta, mutta annas kattoo ny, saanen epäillä... Kevät se tulla jolkottelee, hitaasti mutta varmasti. Tänä vuonna ei kevät vaan tunnu keväältä, puuttuu nimittäin se yksi varma kevään merkki... yhtään varsulia ei nyt sitten tule tänä vuonna Mutta niin on ahkerasti taas mammojen omistajatahot opuksia ja kuvastoja selailleet, että ensi kesäksi odotetaan palattavaksi normaaliin tilaan. Pidetään peukkua, että mammat ovat samalla taajuudella tästä ajatuksesta... Kuulinpa kerran huhuttavan, että minullekin jotain jälkikasvua taas suunniteltiin alulle laitettavan... voi sekin jäädä haaveeksi, kun ei niitä jälkeläisiä tähän nurkkiin auttaisi laumoittain kasata. Talven peräponitreenit ovat nyt hiukan jääneet, koska kunnon kasvaessa nousi myös koohotuskäyrä sen verran, että nuo kuskit lakkasivat ottamasta minua mukaan lenkeille... en voi ymmärtää. Jos nyt hyväkuntoisena jonkun lenkin vetää kiitolaukkaa ja painaa koristen koko matkan leuka rinnassa, niin heti siitä sitten syytellään huonokäytöksiseksi poniksi... Puhtia meinaan riittää, ratsastelutkin on menneet hiukan sellaiseksi pomppimiseksi, myönnetään... Nå, jahka kesän kuumuus taas uuvuttaa niin kyllä sitä sitten taas rauhoitutaan...