Ennen joulua sitä lunta oikein odotettiin ja nyt sitä sitten tulee joka päivä ihan melkein jo haitaksi saakka... no ei vaan, mukavaa pehmoista ja valkoista lunta. Ja oli tuossa viikolla niin hienoja päiviä kun aurinko jo lämmitti niin ihanasti, että oli oikein nautinto mammakerhon kanssa torkkua päivisin ulkona. Eilen kävi kenkääjä-Pekka ja Kiehtova sai hokkikengät alleen, on vaan tiet niin liukkaita ettei kengittä ajosta tule oikein mitään. Me muut, siis mammakerholaiset, saimme vain perus-jalkahoidon (lue; vuoleminen) ja kyllä nyt taas kelpaa köpötellä. Tänään poikkesikin Mallu ja Lissu ottamaan Kikestä ja Kiehtovasta verinäytteet, auts. Nämä kaksi osallistuvat kuulemma johonkin tutkimukseen jossa selvitellään kesäihottumaa, on muuten aika harmi vaiva, onneksi ei meikäläisellä ole mitään sellaista. Vaan olen kuullut, että kyllä se voi iskeä näihin meidänkin rotuisiin. Toivotaan nyt ettei ainakaan minuun... Iltasella hämärissä tehtiin Äitin kanssa sellanen lenkki että oltiin kävellen molemmat. Ai että kun se oli hassua ja piti aivan pomppia tuolla lenkillä kun en muita hevosia nähnyt. Sillä lailla nyt lähteä pois omasta pihasta, kun olisi ollut jo sisällemenoaika ja ruoka-aika varsinkin... Ei nuo ihmiset kyllä aina ajattele ihan loppuun asti, vaikka muuten niin erinomaisen viisaita luulevat olevansakin. No, tulipa onneksi meille molemmille oikein kunnolla lämmin, niin jotain hyötyä siitä oli.

Tarkkailin lenkillä minne Rilla ja Kike aikovat jäädä... siis eikö muita nelijalkaisia lähdekään mukaan...?

Siis miten kauas me mennään? Kato nyt kuinka kaukana talli jo on!

Lenkin jälkeen kuulumisten vaihtoa Kiehtovan kanssa, lumiukko-meiningillä taas tänäänkin.

Ai hitsi, roikkuu vielä viimeöiset pahnat karvoissa kiinni, en huomannut itseäni tähän kuvaussessioon kaunistella, pakko pärjätä luontaisella charmilla...

Sitten sisälle ja kyllä jo heinät maittoivatkin. Nyt yöpuulle pikkuhiljaa eli öitä!